Hajatelmia
Olen tullut Järvenpäähän talvella 1971. Aloitin kouluni Järvenpään keskuskansakoululla; Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1984 Järvenpään lukiosta. Ensimmäiset kokemukseni politiikasta ovat vuodelta 1985, jolloin toimin liikuntalautakunnan varajäsenenä, en niinkään poliittisesta palosta vaan lähinnä armeijalomien takia. Opiskelin vuodesta 1986 vuoteen 1993 ympäristö- ja maaperägeologiaa Oulun yliopistossa. Valmistuin juuri sopivasti suureen lamaan.
Minulla oli tuolloin periaatteellinen sopimus siitä, että kun urakkatarjoukset menisivät läpi, niin pääsisin töihin. Valitettavasti tuolloin julkinen palveluntarjoaja verovaroin hankkimine laitteineen vei kaikki urakat. Tämä kokemus on vaikuttanut käsityksiini julkisista ja yksityisistä palveluista. Pelastuksekseni koituivat YT-yhtymän sotilaskyläprojektit Venäjällä, jossa vietin muutamia vuosia. Matkakassiini tarttui tältä reissulta kokemusten lisäksi vaimo ja siedettävä venäjän kielen taito. 90-luvun lopun tein ympäristö- ja maarakennusalan konsulttitöitä Pohjois-Suomessa. Toimittuani vuoden Oinaskadun koulun tuntiopettajana siirryin Alajärvelle ympäristöalan opettajaksi. Tänä aikana suoritin ammatillisen opettajan ja opinto-ohjaajan koulutukset. Ympäristölinjan vastuuopettajan työn lisäksi toimin Järviseudun ammattiopiston pääluottamusmiehenä. 2010-luvun puolivälissä Talvivaaran ja minun tiet kohtasivat hakiessani virkaa Kainuun ympäristökeskuksesta. Pääsin toiselle haastattelukierrokselle, jolloin myös kerroin kantani kaivosalueen ympäristövaikutusten arvioinnista sekä siihen liittyvästä viranomaistyöstä ja Helsinki vetoisesta ympäristöaktiivisuudesta. Minua ei valittu virkaan… 2008 pääsin Vantaan Varian liikenteen ja logistiikan opinto-ohjaajaksi. Tutkiskelimme asuinmahdollisuuksia eri puolilla Etelä-Suomea ja pian huomasimme. että vanhassa kotikaupungissa oli niin paljon vetovoimatekijöitä, että päätimme muuttaa maitojunalla tänne takaisin. Nykyään toimin KEUDASSA opinto-ohjaajana. Olen tyytyväinen työhöni, mutta olen joutunut kokemaan miten kovaa voi olla tukiverkoista tippuvan nuoren elämä.
Poliittinen urani Järvenpäässä alkoi siis jo yli 30-vuotta sitten. Kiinnostuin siitä jälleen Pohjanmaan kaudellani ja liityin jälleen puolueeseen, koska sitouttamattomuus ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto. Vanha kunnon akuankkapuolue tuntui tuolloin läheisimmältä. Yhteiskunnallinen urani lähti raketinkaltaiseen nousuun, kun Tomi Passi rekrytoi minut seurakuntavaaliehdokkaaksi. Poliittisen urani veretseisauttavin voitto olikin 8 äänen saalis näissä vaaleissa!
Järvenpää ja mies ovat kasvaneet sekä keski-ikäistyneet samaa tahtia. Valitettavasti kummallakin on kasvu keskittynyt viime aikoina väärälle alueelle. Liikenne takkuaa kaupungissa. 70-luvun liikennemäärille suunnitellut keskustan kadut eivät vedä riittävästi ajoneuvoja ruuhka-aikana. Postikadun liikennevaloista ainakin yhdet ovat pois käytöstä käytännössä päivittäin. Risteyksissä autoletkat eivät mahdu valojen väliin vaan tukkivat myös liikenteen poikkikaduilta. Jalankulkijoiden täytyy pahimmillaan ylittää väyliä henkensä kaupalla valottomilla suojateillä. Liikenneverkkoa parannetaan kaupungin laidoilla, mutta se ei kohta täyteen tukitun keskustan asukkia lohduta. Kaupungissa valitetaan tonttimaan vähäisyyttä ja sillä perusteella keskustaan rakennetaan pilvenpiirtäjiä. Samalla esim. Ainolan alueelle rakennellaan muutamia pienkerros- ja omakotitaloja alueelle, josta olisi esteettömät auto- ja junayhteydet koko Etelä Suomeen!!! Kaupungin keskustan katujen kuljetuskapasiteetille voidaan varmasti tehdä jotain. Ajaisin valtuutettuna vahvasti uutta laajaa selvitystä eri mahdollisuuksista liikenteen parantamiseksi ja käyttökelpoisten ratkaisujen toteuttamista!
Onko kaupungin strategiana rakentaa kaupungin keskustasta vilkasliikenteisten katujen ympäröimä saari myöhäiskeski-ikäisille asukeille, joilta vapautuvat omakotitalot saadaan samalla kiertoon? On sanottu, että nykyinen rakennusbuumi vastaa 70-luvun villejä vuosia. Näiden vuosien massarakennuksesta aiheutuneita sosiaalis-kulttuurisia seurauksia maksetaan kaupungissamme vielä tänäkin päivänä. Olen varma, että suhteellisen rauhallisessa keskustassamme häiriökäyttäytyminen ja liikenneongelmat räjähtävät käsiin, jos niitten ennaltaehkäisyyn ja ilmenevien ennalta arvaamattomien haittojen nopeaan korjaamiseen ei kiinnitetä huomiota. Lisääntyviä haittoja voi vain arvioida nykytilanteen perusteella; kadut ovat ahtaita ja pyöräilijät ovat siirtyneet käyttämään jalkateitä. Kauppojen edustoilla kaasutellaan yömyöhään. Suuret tavaratalot sallivat alkoholin käytön sekä välittämisen kiinteistöillään. Samalla alaikäiset nuoret oppivat käyttäytymismalleja poltellessaan välitettyä tupakkaa näissä ”pystybaareissa”.
Tehtyjä rakennuspäätöksiä ja mahdollisia virhearviointeja ei kuitenkaan enää saa tekemättömiksi. Aktiivisella kansalaistoiminnalla ja osallistumisella poliittiseen päätöksentekoon voidaan asioihin kuitenkin vaikuttaa. KESKUSTAN asukkaana ja tulevana valtuutettuna olen valmis kantamaan vastuuni. Nykytilanteen haitat tulee korjata, ja lähitulevaisuuden mahdolliset ongelmat pitää pystyä välttämään ja minimoimaan. 1970-luvun auvoisana mielessäni kimaltavaan Järvenpäähän ei ole pääsyä. Tehdään yhdessä uusi entistä uljaampi 2020-luvun kotikaupunki kaikille!