Tein pääosan työurastani upseerin virassa puolustusvoimissa. Valintani oli sen myötä epäpoliittisuus. Olihan silloin vielä jopa poliittisten kantojen esittäminen julkisuudessa lailla kiellettyä saatikka puolueisiin tai puoluepoliittisiin yhdistyksiin kuuluminen. Nyt lakia on sananvapauden nimissä lievennetty ja vain puolueisiin ja niiden kaltaisiin yhdistyksiin jäsenenä kuuluminen on enää kiellettyä. Toki edelleen käydään melko voimakasta keskustelua tuon sananvapauden laajuudesta.
Erottuani sotilasvirasta ns. täysin palvelleena jatkoin työuraani akavalaisen Upseeriliiton järjestöpäällikkönä. Se on upseerien edunvalvontajärjestö. Sain samanaikaisesti ”täydet” kansalaisoikeudet. Poliittisiin yhdistyksiin liittyminen tuli myös minulle sallituksi. Politiikka tuli lähemmäs työtäni. Ammattijärjestön yksi tärkeitä tehtäviä kun on yhteydenpito ja lobbaus edustamansa ammattikunnan etuuksien ja aseman kehittämiseksi poliitikkojen keskuudessa valtakunnan tasolla, joskus paikallisestikin. Siellä vaikutettiin lähinnä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen määräraharesursseihin sekä henkilöstön asemaa koskevilta osin lainsäädäntöön. Yhteistoiminnasta eli neuvottelusta ilman sopimusoikeutta tuli 2000 luvulla jokapäiväisempää edunvalvonnassa kuin palkka- ja korvaussopimusten tekemisestä.
Tuossa tehtävässä opin kuitenkin pitämään sitoutumattomuuttani arvossa. Saatoin ilman sidonnaisuuksia ja ideologioita sekä ennakkokäsityksiä keskustella kaikkien poliittisten ryhmien edustajien kanssa äärivasemmalta äärioikealle. Siinä tulivat tutuksi eri tahojen ideologiat ja tavoitteet. Tuolla politiikan lähentymisellä oli kuitenkin sellainen vaikutus, että useampaan kertaan harkitsin lähtemistä mukaan puoluepolitiikkaan. Siihen kiihotti ajoittain myös työpaikan kahvipöytäkeskustelut. Kynnys politiikkaan lähtemiseen oli kuitenkin minulle vielä ylittämättömän korkea. En myöskään keskittynyt valikoimaan, mihin ryhmään voisin kuulua. Toki melko selvästi hahmottuivat ryhmät, joihin en halua samaistua. Vaihtoehtoja jäi silti monta. Veren perintönä minulla ei ollut mitään poliittista suuntausta eikä lapsuudessani kotona politikoitu.
Vuonna 2012 työsuhdettani oltiin päättämässä vastoin tahtoani ja vankkumattoman käsitykseni mukaan lainvastaisesti. Kuntavaalien alla Risto Volanen kysyi suostumustani Järvenpäähän keskustan ehdokkaaksi. Silloin pyytämänäni harkinta-aikana perehdyin uudelleen perinjuurin eri puolueiden ja myös Järvenpää Plussan ohjelmiin. Valintoihini vaikutti huomattavasti myös se, että tunsin useita puoluepoliitikoita eri tahoilta valtakunnan tasolta. Järvenpään Plussa ei ollut huono vaihtoehto, mutta sen vaikuttamattomuus valtakunnan tasolla sulki sen pois vaihtoehdoistani.
Päätin noissa olosuhteissani lähteä mukaan yhteisten asioiden hoitoon, politiikkaan paikallisella tasolla. Työurani jatkui kuitenkin vielä kolme vuotta, mutta valintahetkellä se oli vielä päättymässä. Valitsin ryhmäkseni Keskustan edellyttäen mahdollisuutta tulla mukaan sitoutumattomana. Puolueeseen sitoutuminen ei ole siten ollut minulle mikään hätiköity päätös. Menestykseni Järvenpään kuntavaalissa 2012 oli aloittelijana siinä mielessä hyvä, että saamani kannatuksen perusteella pääsin mukaan lautakuntatyöskentelyyn sosiaali- ja terveyslautakunnassa.
Koin keskustalaisuuden antavan poliittisesti eniten liikkumavaraa ja sen periaatteet minulle hyväksyttäviksi. Alkiolaisiin ajatuksiin pohjautuva ihmislähtöisyys ja vastuun kantaminen omasta ja läheisteni elämästä olivat ne keskeisimmät arvot minulle. Minun on pidettävä huolta – huomennakin – itsestäni ja läheisistäni, jotta voimme pitää yhdessä huolta niistä, jotka itse eivät siihen kykene. Niistäkin, jotka eivät aina itse sitä halua. Itse asiassa näitä samoja arvoja tarvittiin sotilasurallakin. Johtajana oli pidettävä aina huolta alaisista, heikoimmistakin. Kaveria ei jätetty. Uralla eteneminen oli oman toimintani varassa ja olin siinä onnistumisesta itse vastuussa.
Edunvalvontajärjestötyössä tein työtä toisten puolesta. Siinä ei ollut omasta edusta kyse. Onnistuminen jäsenten edun ajamisessa edellytti vastuuta oman työn tuloksellisesta edistämisestä. Olin edistämässä kaikkien upseerien etuja, kadetista kenraaliin. Arvostan työuriltani tuota vaihetta hyvin paljon. Se antoi minulle runsaasti eväitä ja valmiuksia ryhtyä yhteisten asioiden edunvalvojaksi kuntatasolla.
Kuluneen vaalikauden aikana osallistuminen kuntapolitiikkaan vei sitten mennessään niin, että liityin Keskustan jäseneksi viime europarlamenttivaalien aikaan. Luottamustehtävät lisääntyivät ja uudet vastuut saivat perehtymään syvemmin keskustalaiseen ja poliittiseen maailmaan. Omat periaatteeni asioiden hoitamisessa ovat tänä aikana vahvistuneet. Kokemukseni valossa oli helppo suostua ehdokkaaksi myös kevään 2017 kuntavaaliin.
Politikointi on muuttunut ”likaiseksi”. Uskon, että sosiaalisen median loanheitto-ominaisuudet ovat saaneet monet politiikkaan osallistumista harkinneet perumaan aikeensa. Se on ymmärrettävää, mutta ikävää. Osallistuminen vaatii kannanottoja, joita voidaan aina arvostella ja arvioida. Likaisuus tulee kannanottojen esittäjien mustamaalaamisesta ja panettelusta itse asiasisällön sijaan. Se sietäminen vaatii ns. paksunahkaisuutta. Oma jääräpäinen luonteeni, kun tiedän toimivani rehellisesti ja totuuteen perustuen, saa vain vahvistusta valitsemalleni kannalle ja linjalle loanheiton alkaessa. Jääräpäisyyteni ei kuitenkaan estä minua tarkistamasta kantaani uusien faktojen pohjalta.
En voi toimia populistisesti, vaikka se monesti olisi eduksi oman menestyksen edistämisessä. En voi toimia vain yhden asian tahi yhden ryhmän puolesta. Haluan aina saada ja nähdä faktatiedot sekä arviot kokonaisvaikutuksista. Vain niiden perusteella voi tehdä objektiivisen arvion ja muodostaa oman kestävän kannan. Olen mm. pitänyt hyvänä poliittisessa päätöksenteossa käytäntöä, jossa ennakkovaikutusten arvioinnilla tarkastellaan ennen päätöksentekoa mahdollisen päätöksen vaikutukset eri tahoille.
Olen rehellinen, jos en tiedä, vastaan etten tiedä. En selittele. Otan mieluiten selvää ja vastaan sen jälkeen. Kun joudun perustelemaan kantaani, haluan kertoa myös kantaani puoltavien perusteiden lisäksi vastaan olevat perusteet, jotka olen huomioinut. Se on rehellistä. Tästä esimerkkinä voin mainita kannanottoni sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen korotuksesta. Oikeudenmukaisuus on periaatteeni, jota pidän keskeisimpänä johtolankanani kaikessa arvioinnissani. Hyväksyn myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaatimukset, jotka eivät nekään ole synonyymejä, mutta ennen niitä, ratkaisujen on oltava mielestäni oikeudenmukaisia.
Keskustalaisuuteni on harkittua. Ideologioihin perustuvat liikkeet eivät edusta minulle realismia. Ideologiat synnyttävät vastaideologioita, syventävät ristiriitoja ja vaikeuttavat yhteistyötä yhteiskunnallisten yhteisten asioiden hoidossa. En mm. voi ymmärtää asiaperusteluiden loppuessa, jos kannanottoa perustellaan sillä, että se on jonkin tahon ideologian mukaista.
Kari Haapanen
Järvenpään Keskusta ry:n varapuheenjohtaja